”Musiikkikasvattajat ovat monesti aika yksin työssään. Me olemme tekemisissä hyvin eri-ikäisten lasten ja nuorten kanssa, joten tällainen tapahtuma myös laajentaa näköalaa musiikkikasvatustyöhön”, toteavat yhdistyksen puheenjohtaja, varhaiskasvatusta opettava Leena Poikela ja Oulun yliopiston musiikkikasvatuksen laitoksella työskentelevä Marja Ervasti.
Orffilaista
OuluSeSoi on viime joulukuussa rekisteröity yhdistys, joka on järjestänyt muutamia kursseja lastentarhanopettajille, mutta Motelli Sointu on ensimmäinen laatuaan.
”Ensinhän meillä oli MusiSoi, sitten JaSeSoi, joista nykyinen yhdistys on koottu”, kertaa muusikko ja Oulun seudun ammattikorkeakoulun taideaineiden lehtori Risto Järvenpää yhdistyksen historiaa.
”Meillä on musiikkikasvatuksellisena ideana orffilainen musiikkipedagogia, jossa yhdistellään erilaisia taiteita, kuten tanssia, kuvia ja draamaa improvisoiden. Voimme kulkea erilaisia polkuja, mutta lopputulokseen vaikuttaa myös lasten oma panostus.”
Mukana musisoimassa ovat myös Kempeleen Musareita vuodesta 1997 vetänyt lastentarhanopettaja Harriet Urponen, musiikinopettaja Kari Kuivamäki ja Merikosken ammatillisen aikuiskoulutuskeskuksen opettaja Leena Suoranta.
Iloinen ilta ja hallayö
Motelli Sointu alkoi elää jo perjantai-iltana, jolloin lyötiin luovat päät yhteen ja tulosta rupesi syntymään. Lauantai-aamupäivään mennessä tällä iloisella poppoolla oli koossa kolme valmista lastenlaulua sekä lukuisia aihioita.
”Meillä on takana iloinen ilta ja hallayö. Soiteltiin aamuyön tunneille saakka. Tekee terää päästä pois omista työ- ja kotiympyröistä”, Leena Poikela huokaa.
”Meillä on tuolla varalta sellainen mökötysmaja, jonne voi mennä murjottamaan”, Marja Ervasti esittelee.
”Se on itse asiassa vanha rantasauna, jossa on kaikki tarpeellinen: paljon kiviä ja lauteet. Vielä sitä ei ole tarvinnut käyttää”; Harriet Urponen täydentää.
Maitokuski Henttunen
Harriet esittelee puun oksista tehtyä kehystä ja kehottaa kurkistamaan sen läpi.
”Näetkö tuon valkoisen tuolla puhelintolpan yläpuolella? Eikös se ole hattarajuna.”
Tietysti. Näin syntyi laulu hattarajunasta. Vähän myöhemmin, aamuyöllä herra Henttunen, Lampelan talon edesmennyt isäntä sai oman kappaleensa. Laululla on kuitenkin tarinansa.
”Äitini isä Manna Imanuel Siltaniemi Haapajärveltä oli viimeinen meijeriin maitoa kuljettanut hevoskuski Suomessa. Minäkin istuin tonkkakuorman päällä monesti. Hevonen oli viimeinen meijerihevonen ja se myytiin Mannan ystävälle Reisjärvelle 30 kilometrin päähän. Uusi isäntä eli vain kaksi vuotta. Hevonen karkasi sieltä, käveli Haapajärvelle ja tuli takaisin meijerireittiä pitkin. Kesäisenä aamuna se oli äitini kotitalon pihalla ja nuoli talon ikkunoita. Tämä todistaa, että hevosella on hyvä muisti, melkein yhtä hyvä kuin minulla”, tarinoi Risto Järvenpää.
Piisipääläri täyttyy
Lampelan talon pirtti on pyhitetty soittimille ja kaikenlaiselle esiintymisrekvisiitalle. Sävellysapuna käytettävä Sibelius-tietokoneohjelma lojuu nurkkapöydällä käyttämättömänä, olosuhteiden pakosta. Ei tietokone maalaistunnelmaan sopisikaan.
Orkesteri on kasassa alta aikayksikön. Urut, akustiset kitarat ja rytmimunat soivat svengaavasti Meidän talon aurinko -kappaleessa.
”Meidän talon aurinko on paras kaikista, siksi en mä tänä vuonna kauas matkusta. Kaikki tanssii pienen pienen tanssin ja pyörii ympäri. Jokaisella pikku pikku massu pyörii villisti... plim.”
Pöydällä on nivaska keskeneräisiä laulunsanoja. Tarkoitus olisi vielä työstää laulu pihalla kasvavasta kuminasta, pyörän tarakasta, vanhasta keinusta ja kulkunsa lopettavasta kauppa-autosta.
”Kauppa-autot ovat meidän sydämiä lähellä. Suomessa on ollut 4 000 kauppa-autoa ja nyt on jäljellä 70, joista lakkautetaan tämän kesän jälkeen puolet. Yksi lakkautettava on myös Vuoton kylän kauppa-auto. Me mennään kauppa-autolle ja tehdään siitä piisi”, selvittää Harriet.
Sunnuntai-iltapäivään mennessä puutarhapöydällä oleva ”piisipääläri” saa lisää täytettä, sillä suunnitelmissa on taikoa vielä seitsemän uutta lastenlaulua. Viikonlopun kruunaa lapsille pidettävä konsertti.
”Yksi ideammehan oli, että tuomme musiikin lasten tykö, jotta syrjäkylienkin lapset pääsisivät musiikkiesityksestä nauttimaan”, toteavat muusikot.
Motelli Soinnulle kaavaillaan mahdollisesti myös jatkoa. OuluSeSoi-yhdistys suunnittelee musiikkikasvattajien kansainvälistä tapahtumaa, jotta kollegat ympäri maailmaa pääsisivät vaihtamaan ideoita.
”Mehän voidaan tehdä piisejä vaikka siansaksaksi. Musiikki on yhteinen kieli”, visioi Risto.
Kriittinen lapsiyleisö pääsee makustelemaan viikonlopun aikana syntyneitä musiikkituotoksia tänään klo 15 Ylikiimingissä Vuoton Joutsenen pihalla.
Anna Kilponen
21.6.2006 / Kulttuuri
